Tällä hetkellä olen aika sanaton... Ja vihainen ja pettynyt. Hovioikeuden päätös oli aivan käsittämätön, tosin hovioikeuteen mennessämme ja tuomareiden aloittaessa oli selvää, että he olivat jo päätöksensä tehneet. Heti huomasi, että olivat vastapuolen puolella.

Käsittämättömäksi tuon päätöksen tekee se, että käräjäoikeus katsoi hänen ohjanneen tietoisesti vasemmalle kaistalle ja venäläinen itsekin on näin kertonut kuulusteluissa sekä käräjäoikeudenkäynnissä. Jossa hän myös selvästi sanoi, että tietenkin hän oli yrittänyt väistää mieluummin kuin olisi ajautui vasemmalle. Jos hän olisi väistänyt oikealle, hän olisi rikkonut oman ajoneuvonsa. Kyllä tuo kertoo jo paljon mitä siellä on tapahtunut. Ja lisäksi oikealla puolella olisi ollut tilaa, ohjata ajoneuvoyhdistelmä pientareelle. Hovioikeuden mielestä edes tämä, että syyllinen itse on sanonut näin ja toistanut ohjanneensa tai tehneensä ohjausliikkeen vasemmalle, ei ole riittävä näyttö siitä, että hän olisi tietoisesti ohjannut vasemmalle. Siis todella ihmeellistä!

Lisäksi hovioikeuden mielestä sillä ei ole painoarvoa, että hän on rikkonut useampaa liikennesääntöä. Vaikka noissa rikkomuksissa on juuri syy siihen, että onnettomuus tapahtui. Ilman noita laiminlyöntejä, Esa ja venäläinen kuljettaja, olisivat ohittaneet toisensa normaalisti ja kumpikin jatkaisi elämäänsä normaalisti. Nyt hovioikeus vain tuijotti sitä, että onko hän ohjannut vasemmalle vai ajautunut vasemmalle vai onko hän yrittänyt ohjata oikealle. Kuitenkin kaikki muu, joka jää sen ulkopuolelle on ihan yhtä oleellista ja tärkeää, koska sieltä löytyy syy tapahtuneeseen. Tuossa vaiheessa oli jo liian myöhäistä reagoida ja hän tekikin väärän päätöksen, joka vei mieheltäni hengen. Ja rangaistus siitä on 48 euroa...

Minä sain tiedon hovioikeuden päätöksestä torstaina iltapäivällä ja kuulin, että päätöksestä on annettu lehdistötiedosta ja minulle ilmoitettiin, ettei tarvitse asiasta lukea lehdestä. Tuo päätös tuli postitse perjantaina aamupäivällä. Iltapäivällä uutinen oli julkaistu nettilehdessä ja tänään se on sitten painetussa lehdessä. 

Lisäksi suren Laurana-marsumme kuolemaa. Olimme eilen poissa kotoa ja sillä aikaa pikkuinen 8-vuotias rusettimarsumme oli kuollut. Tulimme vasta kymmenen maissa kotiin, enkä käynyt sitä katsomassa ennen kuin yöllä ja silloin huomasin söpöliinimme kuolleen =( Yksi minun rakkaista eläinlapsistani on nyt sitten poissa. Ja heti huomaa sen kyllä. Kuulostelen koko ajan rapinaa ja heinän kahinaa häkistä sekä sitä pientä tyytyväistä ääntä, jota Laurana piti.

En kyllä uskonut Lauranan elävän näin pitkään, luulin sen kuolevan jo viime syksynä, koska kesällä jouduimme lopettamaan toisen rusettimarsumme Speedyn ja ne olivat Lauranan kanssa tosi läheisiä. Laurana eli suurin piirtein saman verran yksin  ennen kuin hankin sille Speedyn kaveriksi kuin hän eli nyt yksin Speedyn kuoltua. Jään kyllä kaipaamaan pieniä eläinystäviämme kovasti. Laurana pääsi taas Speedyn luo ja toivottavasti Esankin luokse.