Eilen Esan kuolemasta tuli siis kuluneeksi puoli vuotta. Ensin ajoin onnettomuuspaikalle sytyttämään kynttilän ja viemään ruusun. Se tuntui ihan hirveältä. Mielessäni näin sen hetken, kun olin ensimmäistä kertaa onnettomuuspaikalla. Onnettomuuspaikka oli todella lohduttoman näköinen. Silloin siellä oli vielä kaikenlaista romua ja onnettomuuden aiheuttaneen rekan peräkärryä nostettiin juuri pois pientareelta. Kyseessä oli täysperävaunullinen yhdistelmä. Nuppi oli jo hinattu Lappeenrantaan päin menevälle kaistalle. Katselin sitä ja kaikki tuntui niin epäreilulta. Se oli musta eikä ollut juurikaan kärsinyt vahinkoa, ajovalot olivat rikkoutuneet. Perävaunu oli kärsinyt enemmän vahinkoa, koska siihenhän Esa ajoi päin. Esan ajama kuorma-auto oli viety jo aiemmin pois onnettomuuspaikalta Raskoneen pihalle. Meinasin käydä sitäkin katsomassa, mutta nähdessäni sen muodon pressulla peitettynä, en voinutkaan kohdata sitä näkyä. Olin lehtikuvasta nähnyt, että se oli tuhoutunut pahasti. Vaikka kaikki näytti ja tuntui hirveältä, en pystynyt itkemään. Henkisesti ja sisäisesti olin aivan rikki ja ruhjeilla. Ainoa ajatus mielessäni tuolloin oli, että mitä Esa oli ehtinyt tajuamaan? Kerkesikö hän ajatella kuolevansa? Vai oliko ajatuksena vain, että yhdistelmä kääntyy hänen kaistalleen?
Laitan tähän muutaman linkin tapahtuneesta. Paikallinen lehti, Etelä-Saimaa kirjoittaa tapahtuneesta niin kuin se oikeasti tapahtui. Iltalehti ja Helsingin Sanomat kirjoittivat onnettomuudesta virheellisesti. He uutisoivat, että postin jakeluauto olisi aiheuttanut onnettomuuden vaikka se oli paperirekka. Lähetin kyseisille lehdille sähköpostia ja oikaisuvaatimuksen virheellisestä uutisoinnista. He pyysivät poliisilta oikaisua, jonka jälkeen korjasivat nettilehtiensä uutiset. Hassua on se, että kun onnettomuudesta tuli pätkä ylen uutisissa tuolloin onnettomuuspäivänä niin kaksi virkapukuista poliisia antoi lausunnon, jossa kertoivat itellan auton ajautuneen vastaantulijoiden kaistalle ja törmänneen rekkaan. Minä ihmettelin, että miksi ihmeessä Esa olisi ollut muka tulossa Lappeenrannan suuntaan, kun hän olisi juuri lähtenyt Imatran suuntaan kohti määränpäätään Savonlinnaa? Selvisi kuitenkin, että väärät lausunnot ja kirjoitukset perustuivat parin silminnäkijän havaintoon, jotka olivat nähteet onnettomuuden kaukaa ja olivat havainnoinneet sen väärin. Ja nämä havainnot päätyivät lehtiin ja poliisitkin antoivat haastattelussa väärää tietoa heti onnettomuuden jälkeen. Lehdillä oli kiire kertoa asiasta ensimmäisenä ja siksi asioista kirjoitettiin ja julkaistiin sen totuudenmukaisuutta tarkistamatta. Samoin poliisit antoivat lausunnot ennenaikaisesti. Suruviestin tuonut poliisi/tutkija pahoitteli sitä kovasti. Iltalehti onkin näköjään poistanut kaikki onnettomuutta koskeneet uutisointinsa pois sivuiltaan tai en ainakaan millään hakusanalla onnistunut löytämään sanaakaan tapahtuneesta.
http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id=5&news_id=200713947302
Tässä siis Helsingin Sanomien uutisointia onnettomuudesta. Tässä uutista on jo hieman päivitetty siitä mitä se alunperin oli.
Ja tämä on sitten oikaisuvaatimuksen jälkeen päivitetty.
http://www.hs.fi/autot/artikkeli/Yksi+kuoli+rekkakolarissa+Lappeenrannassa/HS20070825SI1YO05yap
Tuntui pahalta lukea, kun Esaa syytettiin onnettomuudesta. Vaikka hän ei sitä aiheuttanut eikä todellakaan halunnut kuolla. Hänellä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta selviytyä onnettomuudesta. Jos hän olisi ajanut edellään menneen henkilöauton paikalla tai sitten muutamankymmenen metriä taaempana, sitten hän olisi pelastunut. Nyt hän joutui siihen paikkaan missä ei ollut mitään mahdollisuutta selviytyä. Tiedän, että Esa oli sellainen ihminen, että hänelle oli tärkeää, että asiat kerrotaan niin kuin ne ovat. Halusin, että asiasta kirjoitetaan oikein. Esa oli uhri eikä kuljettaja, vaikka oikeudenkäynnissä tuntui siltä, että venäläisestä koitettiin tehdä tämän onnettomuuden uhria.
Kirjoitan pian omakohtaisen kokemukseni tuosta päivästä. Elän sen taas uudelleen tunti tunnilta.
*hali*
Kommentit