Minulla on levottomat jalat... Ja muutenkin levoton olo. Ihmettelen, että mitä teen täällä yksin ja ilman sinua. Tai enhän minä oikeastaan ole yksin, vaan onhan minulla meidän ihanat lapsemme. Vain sinä puutut viereltäni, olet ollut poissa jo 11 viikkoa. Se on ihan liian pitkä aika.. Olen elänyt elämääni eteenpäin sumussa. Olen teeskennellyt itselleni ja muille, että kaikki on ihan hyvin ja että olen muka vahva. Niin olenkin ollut yllättävän vahva, mutta joudun tekemään paljon töitä, että saan pidettyä kulissit pystyssä. Torjun surun jonnekin taka-alalle, koska pelkään että se jyrää minut alleen. En ole valmis kohtaamaan sitä tuskaa kokonaisuudessaan. En vielä. Minulla on kamalan kova ikävä sinua. Etkö voisi palata takaisin luoksemme?