Minua suututtaa Esan äiti jälleen kerran. Otimme yhteen tiistaina. En todellakaan ymmärrä häntä. Välillä tuntuu, että hän on pahalaatuinen kasvain, joka pikku hiljaa tuhoaa kaiken hyvän ympäriltään. Tai kaiken terveen. Tiedän, että kuolleista ei saa puhua pahaa. Mitä se sitten tarkalleen otettuna mahtaa tarkoittaa? Jos ihminen kuolee, tuleeko hänestä pyhimys? Mitätöityykö kaikki hänen vähemmän hyvät tekonsa tai ilkeät sanansa? Pitääkö häneltä saatu epäreilu kohtelu unohtaa? Pitääkö hänestä muistaa VAIN ja AINOASTAAN häneen liittyvät hyvät asiat? Kaikki negatiivinen unohdetaan. Nostetaan kaikki kuolleet jalustalle. Niinkö se menee? Hitlerkin oli todella hyvä ihminen, hän ei tehnyt mitään pahaa, eihän? Hän oli miellyttävä mies, sai paljon kaikenlaista aikaan... Ajatteleekohan Esan äiti todellakin näin?

Totuushan on, että hänen pojastaan ei ole koskaan saanut sanoa mitään kielteistä. Ei saa arvostella mistään teosta tai tekemättä jättämisestä. Tapahtui mitä vain, niin aina Riitta oli Esan puolella (vaikka hänen ei tarvinnut olla millään puolella, koska hän oli ulkopuolinen meidän asioissamme). Kaikkeen mitä Esa teki, löytyi aina puolustus tai hyvä syy. Mitään väärää, hän ei voinut koskaan tehdä. Ei vahingossa eikä tietoisesti. Riitta oli aina puolustamassa poikaansa ja minua ärsytti suunnattomasti hänen pään silittely yms. Esan kuoltua Riitta tokaisi minulle, että Esa aina ihmetteli, että miksi hänen parisuhteensa eivät koskaan onnistu. Miksi kaikki on aina niin vaikeaa? Riitta oli vastannut pojalleen, että hän ei tiedä. Mutta sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä olet täydellinen. Niin eli Esan valitsemassa naisessa on aina vika! No, me Esan kanssa keskustelimme tästä monet kerrat ja minua ei yhtään jaksa yllättää se, että esiin nousi sellainen seikka, että kukaan ei tullut toimeen kunnolla Riitan kanssa. Yleensä ennemmin tai myöhemmin tyttöystävän tai avovaimon ja Esan äidin välille tuli kitkaa ja totta kai sellainen vaikuttaa parisuhteeseen. Riitan kanssa pärjää, jos teeskentelee, antaa jatkuvasti hänelle periksi, hyväksyt ja näytät sen, että hän on tärkein ihminen tässä maailmassa Esalle, annat kaikkien asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, annat hänen viattomasti pottuilla itsellesi ja annat hänen päättää omista asioistasi.. Valitettavasti minä en siihen pysty. Minua se nainen ei vie kuin jotain pässiä narun päässä. Saman keskustelun myötä, Riitta myös sanoi, että Esasta ei saa puhua mitään pahaa.

Eli Riitan mielestä kaikki kielteiset asiat, jotka liittyvät Esaan, täytyy unohtaa. Hänestä on siis puhuttava vaan pelkkää hyvää. Pitäisi siis teeskennellä ja kaunistella asioita. Miksi? Kaikki törky ja lika pitäisi lakaista maton alle. Kaikki näyttäisi näennäisesti kauniilta. Minä ajattelen taas asioista niin, että niihin on suhtauduttava niin kuin ne ovat olleet. Esa teki monia virheitä elämässään ja myös katui niitä. Niin tein minäkin. Ei meistä kukaan ole täydellinen. Kun elää, kaikkea tapahtuu. En ymmärrä miksi pitäisi kaunistella asioita ja vääristellä totuutta? Minä rakastin Esaa sellaisena kuin hän oli, miksi hänen äitinsä ei pysty siihen?

En aio tehdä hänestä mitään pyhimystä, ei hän ollut sellainen eläessäänkään. Minusta ihminen on samanlainen oli hän sitten elossa vai kuollut. Ei kuolema muuta hänen elettyä elämäänsä miksikään muuksi. Kyllä ne elämän jäljet jäävät elämään hänen elämäänsä. Miksi historia pitäisi kirjoittaa uusiksi? Miksi Esasta pitäisi tehdä joku taruolento? Riitta varmaan tekisi pirustakin enkelin tai itse Jumalan, jos kyseessä olisi hänen oma poikansa. Kyllä äidin pitäisi hyväksyä oma poikansa sellaisena kuin hän oli. Mutta Riitta on aina katsonut poikiensa tekoja läpi sormien, aina on löytynyt selitys siihen miksi toinen tekee mitä tekee. Se oli vahinko, ei varmaan tajunnut tai ajatellut, on niin paljon töitä jne. jne. Sama on toistunut niin kauan kuin olemme Esan kanssa olleet yhdessä. Esa ei ole koskaan tehnyt mitään väärää. Mutta minä olen sitäkin enemmän.

Riitta itse ei ymmärrä sitä, että hän oli se joka aiheutti Esan ja minun välillä kitkaa koko ajan. Hän pitää minua syypäänä. Ei ymmärrä, että hänen ja hänen miehensä avioliitto, on yksi suuri syy siihen, ettei Esan parisuhteet oikein tahdo onnistua. Heidän avioliittonsa malli oli sellainen, jota Esa ei halunnut itselleen. Siitä puhuimme paljon. Toisekseen hän sekaantui ihan liikaa meidän asioihin. Jos riitelimme Esan kanssa, hän oli lohduttamassa poikaansa ja vakuuttelemassa, että Esa ei ole tehnyt mitään väärää ja on täydellinen. Katja on se, joka ei osaa käyttäytyä oikein. En niin, kun en alistunut Riitan pompoteltavaksi. Pistin joka solullani vastaan, ettei se syöpäkasvain nujerra minua! Ja se sama syöpä myrkyttää minua edelleen. Riitta omilla teoillaan, on todella pitkälti vaikeuttanut meidän yhdessäoloamme.

Meilllä meni loistavasti aina silloin, kun Riitta pysyi kaukana meistä. Ja sota syttyi kun jouduimme käymään heillä tai hän kävi meillä. Kaikkein eniten vihasin sitä, että hänen täytyy joka ikinen asiamme huudella omalla työpaikallaan. Vihaan juoruakkoja yli kaiken! Olen aina vihannut ja tulen aina vihaamaan. Ja se akka on vielä niin kaksnaamainen. Itse aina minullekin korostaa miten hän on ilkeä ihminen. Niin hän osaa ollakin, mutta sitten esimerkiksi työpaikallaan on niin herttaista kuin osaa ja voi. Oikein hyvää näyttelijäainesta! Sen huomasi Esan kuoleman jälkeenkin. Käveli kaupungilla reippaan näköisenä, mutta kun huomasi sattumalta meidät, niin oikein veti hartiat lysyyn ja otti surkean ilmeen naamalleen. Sama toistui monessa paikassa, jossa jouduimme asioimaan. Hänen täytyi oikein ottaa surevalle äidille sopiva ilme ja asento. Vauhdissa vaihtoi normaalista surkeaksi.

Olen kyllä huomannut, että hän on tosi häijy ihminen. Omista sukulaisistaan puhuu ikävään sävyyn ja sitten kasvokkain on todella hyvää pataa. Vihaan tuollaista teennäisyyttä. En itsekään pidä hänestä kovin paljon, mutta suhtaudun häneen ystävällisesti, ihan niin kuin keneen tahansa kanssaihmiseen. Kyllä suutun ihan avoimesti ja sanon useinkin hänelle suoraan mitä ajattelen. Hassua, kun hän vihjailee, että esimerkiksi sisareni vaikuttaa sellaiselta, että sanoo asiat suoraan. Kuinkahan monta kertaa minäkin olen sanonut suutuspäissäni suorat sanat Riitalle? Hän kai jättää ne huomioimatta. Hänellähän on sellainen tyyli, että jos jokin asia ei häntä miellytä, hän kieltäytyy keskustelemasta ja pakenee paikalta. Niin hän teki tiistainakin.

Tiistaina meille tuli riitaa tupakoinnista. Itse lopetin tupakoinnin, kun aloin odottaa Onnia. Halusin antaa hänelle parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. En halunnut, että hän joutuisi kärsimään minun itsekkyydestäni. Ajattelin, että oman elämäni voin pilata tai oman terveyteni tuhota, mutta viattoman lapsen elämää tai tulevaisuutta minulla ei ole oikeutta vaarantaa. Siis tämähän on jokaisen äidin oma valinta, en aio siitä saarnata kenellekään enkä muutakaan. Sanon vaan, etten itse pysty elämään sen asian kanssa, että olisin itse aiheuttanut lapselleni jonkin vamman tai sairauden omalla tupakoinnillani. Se oli minun valintani ja siitä pidin kiinni. Riitta taas puolestaan tarjosi minulle jatkuvasti tupakkaa ja sanoi, ettei siitä ole mitään haittaa. No, ihan miten vaan, mutta olen nähnyt ihan tarpeeksi tutkimustuloksia asiasta ja en ole hänen kanssaan samaa mieltä. Riitta poltti molempien lastensa raskausaikana. Ja Esallahan oli pieni sydän ja reikä sydämessä. Tietenkään sitä ei pysty suoraan sanomaan, että se olisi johtunut hänen raskaudenaikaisesta tupakoinnista, mutta mahdollistahan sekin on. Äidin tupakointi voi aiheuttaa myös atsmaa, syöpäalttiutta, hedelmällisyyttä, allergiaa... Lista on loputon. Hänen toisella pojallaan oli syöpä. Ei voi sanoa taaskaan suoraan, että se olisi äidin tupakoinnista johtuvaa. Kuitenkin he ovat altistuneet tupakoinnille jo oman äitinsä kohdussa, passiiviselle tupakoinnille ihan pienenä sisällä ja ulkona. He ovat altistuneet passiiviselle tupakoinnille koko ikänsä ja polttaneet myös itse. Minun luonteeni on sellainen, että jos olisin Riitta, en voisi ummistaa silmiäni siltä mahdollisuudelta, että olisin voinut olla osasyyllinen poikieni rakennevirheisiin tai syöpään. Kantaisin siitä syyllisyyttä. Riitta on taas erilainen. Hänen mielestään tupakointi ei ole vaarallista. Ja ulkona voi tupakoida ihan hyvin, vaikka lapsia olisi vieressä. No, kyllähän niistä myrkyistä osa leijailee pois. Osa tipahtelee tupakoitsijan hiuksiin, iholle ja vaatteisiin ja sitä kautta kulkeutuu pieniin lapsiin. Ja osa menee tietenkin lasten hengitysteiden mukana lasten sisäelimiin.

Nämä ovat ikuisia kiistan aiheita tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien välillä. Onko se vaarallista vai ei. Ja ihan ymmärrettävää on, että kumpikin pysyy oman kantaansa. Minun silmieni eteen kukaan ei ole kuitenkaan onnistunut iskemään tutkimusta, jossa todetaan, että tupakointi edistää lasten terveellisyyttä... Niin pitkään pysyn omassa kannassani ja katson, että minulla on oikeus ja velvollisuus suojata lapsiani passiiviselta tupakoinnilta. Tähän asti olen tehnyt kaikkeni, että he eivät joudu kotioloissa kärsimään siitä. En tietenkään tuomitse ketään tuolla kaduilla tai vainoharhaisesti kierrä jostain kauempaa, jos näen, että joku tupakoi. En kiellä kavereitani polttamasta meillä tms.

Esa poltti itsekin ja halusi lopettaa. Hän olisi kaivannut vanhemmiltaan apua, mutta heiltä hän ei sitä kipeästi tarvitsemaansa tukea saanutkaan. Totesimmekin, että hän tuskin tulee onnistumaan niin pitkään aikaan, kun hänen vanhempansa elävät. Luulen kuitenkin, että jos Esa olisi saanut tietää, että hänellä oli alkava keuhkoahtaumatauti, niin hän olisi pyrkinyt vielä enemmän lopettamaan tupakointiaan. Tuo selvisi oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen yhteydessä. Joskus heinäkuun lopulla tai elokuun alussa, Esa manasi, että ottaa pumpusta. Ja se tunne on yksi tuon taudin oireista. Ja hengästyminen. Hän pohti tutkimuksiin menoa, tosin osittain leikillään. Kummankin toiveena on ollut, että lapset eivät koskaan alkaisi tupakoida. Esa toivoi sitä varsinkin, koska hän tiesi miten vaikeaa tupakoinnin lopettaminen on. Hänellä ei ollut samanlaista itsekuria ja päättäväisyyttä kuin minulla on. Mutta minähän olenkin oikea tahtonainen =)

Riitta ruinasi Onnia heille leikkimään ja sanoin, että miulla ei oo muuten mitään sitä asiaa vastaan, mutta en hyväksy, että lasten vieressä poltetaan. Joskus siitä silloin huomauttelin ja kun ei mennyt perille, laitoin Esan viemään lapun. Sanoin vaan Riitalle, että en tiedä tuliko se perille, koska Esa oli ihan punainen ja raivona, kun sellainen olisi pitänyt viedä. Niin tuosta Riitta suuttui ja sanoi, että Esasta ei saa puhua mitään pahaa. Ja lähti vetämään. Mie tiedän, että siellä on pistetty halvalla miun toivetta olla polttamatta Onnin lähellä. Siellä on ollut niin Esa kuin myös hänen vanhempansa tupruttelemassa ihan vaan miun kiusaksi. Riitta loppukesästä marmatti Esalle, että tupakointi on henkilökohtaista. Niin se on, mutta niin se on lapsillekin. Kyllä jos hän lapsenlapsistaan välittää, niin kyllä hän ottaa silloin terveydelliset näkökohdatkin huomioon.

Mie oon itekin polttanut 14 vuotta ja lopettanu. Mie tiedän kyllä mitä se on ja kyllä itsekin tupakoidessani puolustin oikeuttani siihen henkeen ja vereen, mutta lasten lähellä en halunnut polttaa silloinkaan. En kavereiden enkä muiden. Tiedän lopettamisen vaikeudet ja tupakoinnin ihanuudet ja vieläkin usein himottelen tupakan perään, mutta mie olen valinnut savuttomuuden ja koitan näyttää lapsilleni esimerkkiä. Kannustaa tupakoimattomuuteen. En tiedä, mitä sitten myöhemmin tapahtuu, kun tiedän heidän kiinnostuvan tuosta tavasta. Mutta sitten, kun he ovat aikuisia, se on heidän oma asiansa. Jokainen vanhempi tekee omalla kohdalla omat päätöksensä. Minun mielestäni isovanhempien tehtävä on tukea vanhempien valitsemia päälinjoja. Minä vastaan lasteni terveydestä, kasvatuksesta ja turvallisuudesta.

Jossain vaiheessa koitan kirjoittaa tuon onnettomuuspäivän loppuun. Sitten siirryn kirjoittelemaan meidän tarinastamme tähdenlennon tiellä. En aio kuitenkaan kaunistella tarinaamme. Meillä oli ylämäkiä ja alamäkiä, mutta selvisimme niistä yhdessä. Halusimme olla yhdessä, koska rakastimme toisiamme ja vaikeudet vain vahvistivat suhdettamme. Meidän luonteillamme elämämme oli ajoittain myrskyistä ja välillä todella kuumaa huumaa. En välitä mitä ulkopuoliset ajattelevat meidän suhteestamme. Me kaksi tiedämme parhaiten mitä se oli ja emme olleet ikinä valmiita luopumaan toisistamme. Rakkaus sitoi meidät yhteen, mutta kuolema erotti.