Tänään taas mietin miten viime jouluaattomme kului. Huomaan muistavani kaikenlaisia pikku asioita, joilla ei silloin ollut merkitystä. Nyt kaikki tuntuu tärkeältä ja ennen kaikkea tuntuu tärkeältä muistaa kaikki mahdollinen. Ja kuinka kovasti kaipaankaan ja ikävöin Esaa. Tänään menetys tuntuu valtavan suurelta ja kyyneleet eivät ole kovinkaan kaukana. Jatkuvasti on liikuttunut ja itkuinen olo. Vähän hirvittää miten kestän illan kasassa. Pitäisi lähteä joulun viettoon vanhempieni luokse ja illalla tulemme taas kotiin. Ajattelin kohta lähteä hautausmaan kautta ja samaa reittiä illalla takaisin kotiin. Minulla on tapana kirjoittaa Esalle pieniä viestejä kynttilöihin, jotka jätän hänen hautakivessään olevaan kynttiläluukkuun. Tuntuu vain tärkeältä kertoa hänelle tunteistani.

Tänään Esan kuolemasta tulee kuluneeksi 4 kk. JO! Eilen illalla minun oli pakko ajaa sen kohdan ohi, jossa hän kuoli. Halusin nähdä onko tuosta paikasta mitään jäljellä, kun kutostietä alettiin korjata ja lähellä on on kanavan kunnostaminen menossa. Kyllä se paikka on yhä siellä olemassa, vaan se ei näytä enää yhtään samalta kuin 4 kuukautta sitten. Tuntuu pahalta, että se häviää.

Tämän haluan kertoa Esalle... Näin ajattelen...

Kaija Koo - Jos sua ei ois ollut

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovat mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeasti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe:

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

 kertosäe2:

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä

Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää

Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

kertosäe

kertosäe2

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos, kun olit totta hetken

Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se olis kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni

Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oo valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan