Tänään järjestelin papereitani kuntoon. Vahingossa sain käsiini Esan onnettomuudesta kertoneet lehtijutut ja nettijulkaisut ja taivas repesi. Istuin keittiön pöydän ääressä ja itkin. En voinut lopettaa. Helmi katseli minua hämmentyneenä ja Onni katseli minua kyynelsilmin ja kyseli: " Äiti, mikä siuta harmittaa? Ethän sie harmittele iskää?" Onni tuli luokseni ja silitti minua selästäni ja silitti minua reidestäni: " Äiti, kyllä se kohta helpottaa. Äiti, kyllä se kohta menee ohi. Älä sure." 3-vuotias pieni poikani lohduttelee vesiputousta muistuttavaa äitiään. "Ei Kulta, tämä ei mene ohi. Äiti ei koskaan voi unohtaa tätä. Äiti suree iskää aina. " Puoli tuntia istuin itkemässä, kunnes pystyin lopettamaan.

Tämä kuva on otettu ihan suhteemme alkuajoilta. Olimme seurustelleet n. 2 kuukautta ja olimme valtavan onnellisia toisistamme ja suunnittelimme kovasti yhteistä tulevaisuuttamme.