Anteeksi jälleen kerran hiljaiseloni. Olen aika paljon kirjoittanut uutta blogiani, joka keskittyy mieheni onnettomuuteen ja oikeudenkäyntiin. Jos en voi vaikuttaa lopputulokseen, haluan, että asiat tulevat ainakin kerrottua niin kuin ne ovat. Monella ei ole aavistustakaan siitä, mitä asian taakse kätkeytyy ja minä aion tuoda kaiken julki. En hyväksy mukisematta, että Kouvolan hovioikeus jättää tuomiossaan huomioimatta koko tapahtuman ja keskittyy vain pariin viimeiseen sekuntiin. Totta kai sillä perusteella voidaan jättää kuka tahansa tuomitsematta. Samalla tavalla voidaan rajata kaikki rikokset ja ei todellakaan tarvita vankiloita eikä muuta rikosseuraamusjärjestelmää.
En pysty hyväksymään sitä, että mieheni tappaja jatkaa elämäänsä ihan niin kuin ennen aiheuttamaansa kuolonkolaria. Hänen olisi pitänyt saada siitä rangaistus, lapseni ja minä kärsimme hänen teoistaan koko loppuelämämme, kuten hänen vanhempansa ja veljensä. Tämä venäläinen rekkakuski ei saanut juuri minkäänlaista rangaistusta ja hänellä on edelleen vaimonsa ja lapsensa, joiden kanssa jatkaa elämäänsä. Entäpä me? Toivon todella, että joka kerta kun hän katsoo lapsiaan tai vaimoaan, että hän tuntee piston sydämessään ja tietää, että hän vei joltain hengen ja pieniltä lapsilta isän ja joltakin rakkaan. Luulen kuitenkin, että hän omalta osaltaan jatkaa elämäänsä varsin tyytyväisenä.
Välillä hämmästelen sitä, miten aika on kulunut. Tänään on vuoden 2008 viimeinen päivä. Parin kuukauden päästä Esan kuolemasta tulee kuluneeksi puolitoista vuotta. Silti hän voisi milloin tahansa astua takaisin elämäänsä, kaikki hänen tavaransa ovat täällä paikallaan. Hänen elämänsä voisi jatkua ihan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut ja yhtä hyvin voin yhä kuvitella hänen astuvan kotiovestamme sisään hetkellä millä tahansa. Tuntuu, että hän olisi ollut vain hetken poissa. Valitettavasti emme elä mitään kaunista satua, todellisuuttamme on se, että hän on poissa eikä koskaan enää palaa. Silti odotan vain koko ajan häntä takaisin. Tunteeni ovat ihan yhtä voimakkaita kuin ennenkin, odotan hetkeä jolloin saan heittäytyä hänen syliinsä ja kertoa hänelle, kuinka paljon häntä rakastan. Mutta sitä hetkeä ei vaan tule.
Yö: Särkynyt enkeli
*hali*
Kommentit